Synnytys ja ensimmäinen viikko kotona

Kirjoitin viimeisimmän päivityksen sunnuntaina 19.11, jolloin laskettuun aikaan oli vielä reilu viikko, tarkalleen ottaen 10 päivää aikaa, kerroin, että odottavan aika on pitkää, mutta enpäs tiennytkään, että kauaa ei enää tarvitsisi odottaa. Maanantaina 20.11 meillä meni aamupäivästä lapsivesi ja siitä lähdettiin kohti tuota elämän mullistavaa päivää, tässä kohtaa pääsin jo ensimmäisen kerran testaamaan Lansinohin Maternity padsien huimaa imukykyä, kun otin siteen käyttöön sairaalaan lähdettäessä, sillä lapsivettä valui varsin runsaasti ja meiltä sairaalaan on matkaa noin 50km, selvisin suhteellisen kuivin housuin perille, vaikka olin varma, että toisin kävisi :D. Iso suositus siis näille siteille, jotka toimivat todella hyvin myös jälkivuotoon, pysyy hyvin paikoillaan ja on todella imukykyinen, sairaalan muovitettuihin siteisiin verrattuna nämä ovat todella paljon hengittävämpiä ja näin ollen miellyttävämpiä käyttää. 

Ensisynnyttäjäksi meillä eteni koko synnytys ihailtavaa tahtia, sillä lapsi oli sylissä illalla tasan klo 21, tiesin, että hetki kun lapsen saa syliin on tunteellinen, mutta mikä ylitsepursuava määrä tunnetta siihen voikaan liittyä, rakkautta ja onnellisuutta. Lapsen mitat syntymähetkellä olivat 2960g ja 49cm eli varsin sirpakka tyttö. Synnytyssairaalana meillä toimi Päijät-Hämeen keskussairaala, jossa ammattitaitoinen kätilö otti meidät vastaan ja hoiti meitä läpi koko synnytyksen, apua sai aina kun sitä tarvitsi ja kokemuksesta voi antaa numeroksi täyden kympin. Synnytys oli kokemuksena elämän merkityksellisin kaikkine kipuineen ja tuntemuksineen, tosin en voi sanoa, että supistuksiin liittyvä kipu olisi jotain minkä olisin voinut ennakkoon kuvitella, mutta ymmärrys siitä, että kipu kuuluu asiaan ja todennäköisesti silloin synnytys myös etenee helpottaa ajatuksena hieman. Kivunhoitomenetelmistä minulla oli käytössä ilokaasu, kipulääkkeet, TENS- laite (tämä oli yllättävän tehokas ja auttoi hahmottamaan missä kipu tuntuu) ja epiduraalipuudutus sitten lähempänä ponnistusvaihetta.  

Sairaalassa olimme puolitoista vuorokautta, lastenlääkäri kävi tarkistamassa vauvan ennen kotiutumista, tässä katsottiin, että heijasteet toimivat ja lisäksi tarkistettiin silmät, kuulo yms. ja sydän sekä keuhkot kuunneltiin, kaikki oli kunnossa, joten pääsimme keskiviikkona kotiin. Sairaalassa olon aikana kätilöiden kanssa käytiin yhdessä läpi lapsen perushoitoa ja imetystä, että nämä varmasti sujuvat ennen kuin pääsimme kotiutumaan. Imetys tuntuikin alkuun melko haasteelliselta ennen kuin hyvä imuote löytyi, tässä kohtaa rintojen hoito on erityisen tärkeää, sillä rinnat voivat olla todella arat eikä ihon rikkoutuminen ole toivottavaa, itsellä jäi lanoliinivoide pakkaamatta sairaalakassiin, mutta onneksi sairaalasta löytyi loisto tuote avuksi 😉  

Kotona ollaan nyt opeteltu toisiamme ja viikon jälkeen osaamme jo mieheni kanssa varsin hyvin lukea itkun sävyistä mikä itkun syynä on, ollaan huomattu, että vauva ei turhasta itke vaan syynä on usein, nälkä tai vatsan väänteet. Kotona olen paremmin päässyt testaamaan Lansinohin (Silicone breast pump) maidonkerääjää, joka on osoittautunut varsin loistavaksi tuotteeksi, tällä tuotteella saa vaivattomasti kerättyä toisesta rinnasta valuvan maidon talteen imetyksen aikana, jonka voi sitten myöhemmin antaa pullosta vauvalle, meillä on vauvan isä päässyt näin ruokkimaan vauvaa ja nämä olleet varsin suloisia hetkiä isän ja tyttären välillä. 

Ahkerassa käytössä, on olleet myös monikäyttöiset ja kertakäyttöiset liivinsuojat (disposable breast pads), molemmat suojat pysyvät todella hyvin paikoillaan, kertakäyttöinen suoja ei tunnu märältä, vaikka siihen olisi valunut maitoa, monikäyttöinen tuntuu kostuessaan märemmältä kuin tuo kertakäyttöinen vaihtoehto, mutta kummastakaan ei ole läpi vuotanut. Monikäyttöinen liivinsuoja on kuitenkin erinomainen, jos nänninpää on päässyt karheaksi, sillä suoja ei tartu rintaan kiinni. 

Kerrottavaa riittäisi, vaikka kuinka paljon kun kaikki on uutta ja ihmeellistä, mutta jatketaan ensi kerralla 😊 

-Reetta ja baby